Koronakriisi ravistelee ihmisiä ja yhteiskuntaa

Selvitys koronan vaikutuksista

Koronapandemia ravisuttaa suomalaista yhteiskuntaa ja se on asettanut meidät hyvin erilaiseen asemaan. Keväällä osa meistä kävi etätöissä, osa meistä joutui varjelemaan terveyttään kotona yksin eristyksissä, osalle kotona oleminen oli helpotus, osa kaitsi lapsia työpäivän lomassa kotona ja osa meistä koki tulleensa täysin syrjäytetyksi yhteiskunnasta.

Erityisen haastava koronatilanne on ollut mielenterveys- ja päihdeasiakkaille sekä laitoshoidossa asuville.

Mielenterveysomaiset Pirkanmaa – FinFami ry on tehnyt selvityksen koronatilanteen vaikutuksesta mielenterveys- ja päihdeomaisten ja heidän läheistensä elämään.

Selvityksen mukaan monet ihmiset tarvitsevat nyt apua koronatilanteen aiheuttamaan henkiseen paineeseen. Mielenterveys- ja päihdeomaiset katsovat, että heidän läheistensä tilanne on heikentynyt ja lisäksi omaiset kokevat, ettei heidän läheistensä saama hoito puhelimitse ole riittänyt ja että omaiset ovat joutuneet itse toimimaan terapeutteina. Läheisten päihteiden käyttö on kasvanut pandemian myötä. Omaisten mielestä heidän läheisensä tarvitsevat nyt entistä enemmän apua aivan käytännön arkiaskareissa, kuten siivoamisessa.

 

Yhdistysten ja järjestöjen rooli kriisin purkamisessa

Koronapandemia on avannut ihmisten silmät yhteiskunnan kahtiajakautumiselle: osa ihmisistä on yhteydessä läheisiinsä ja yhdistysten vertaistukiryhmiin verkossa ja pärjää siten kohtuullisesti. Osalla heistä ei ole varaa, jaksamista tai osaamista olla yhteydessä läheisiinsä tai järjestöihin verkon tai puhelimen kautta, eikä jaksamista lähteä juuri avautuneisiin vertaisryhmiin. On luonnollista, että mekin juroina suomalaisina kaipaamme kasvokkain kohtaamista, rehellistä puhumista ja kosketusta.

Suomen lähtiessä kesälomalle on syksyn koronapandemian tilanne avoin. Selvää on, että koronan henkisiä vaikutuksia setvitään yhteiskunnassa pitkään.

Järjestöjen työntekijät ja vapaaehtoiset ovat kohtaamisen ammattilaisia. Mitä kriisin kohtaaminen meiltä syksyllä vaatii? Millä tavoin me järjestöinä voimme helpottaa yhteiskunnan heikoimpien ihmisten henkistä selviytymistä ja toipumista koronatilanteesta? Entä millä tavoin pidämme huolen vapaaehtoisistamme, jotka ovat pyyteettä vastanneet puhelimiin tai vetäneet verkkovertaisryhmiä? Missä vaiheessa järjestöjen työntekijät sairastuvat myötätuntouupumukseen autettuaan ensin muita?

Minulla ei ole suoraa vastausta kysymyksiin. Minulla on ainoastaan vahva tunne siitä, että vain toisiimme tukeutumalla ja aidosti toisemme kohtaamalla selviämme järjestöinä ja yhteiskuntana tästä tilanteesta.

 

 

Teksti:

Minna Mielonen

suunnittelija, FM

Tukipilari