Hei!
Olen Aino 3. vuoden yhteisöpedagogi opiskelija ja olen tehnyt Tukipilarille 3. harjoitteluni. Jatkan vielä Tukipilarilla viimeisenkin harjoitteluni parissa Maaliskuulle asti.
Harjoitteluni Tukipilarilla avasi oven käytännön järjestötyöhön – Viestinnästä verkostojen rakentamiseen ja arjen haasteisiin. Lue blogista, mitä opin, miksi järjestötyö kiinnostaa, miksi joustavuus ja yhteistyö ovat tärkeitä, ja miten pienillä teoilla voi saada suurta vaikutusta aikaan.
Harjoitteluni Tukipilarilla
Ammatillinen harjoitteluni Tukipilarilla on tarjonnut konkreettisen näkymän järjestötyön arkeen. Harjoittelun aikana olen päässyt seuraamaan ja osallistumaan toimintaan, jossa korostuvat yhteistyö, viestintä ja verkostot usein sellaisella tavalla, joka ei näy ulospäin, mutta jonka vaikutukset ovat merkittäviä monille ihmisille ja yhdistyksille. Tämä kirjoitus on ammatillinen pohdintani siitä, mitä olen harjoittelussa oppinut ja millaisia ajatuksia järjestötyö minussa herätti.
Harjoittelu arjen keskellä
Tukipilarilla harjoittelu on ollut hyvin käytännönläheistä. Olen päässyt tutustumaan pienten potilas-, vammais- ja kansanterveysyhdistysten toimintaan sekä siihen, millaista tukea ne tarvitsevat selvitäkseen arjessaan. Työ on opettanut suunnitelmallisuutta, oma-aloitteisuutta ja vastuunottoa eli taitoja, joita ei voi oppia pelkästään koulunpenkillä.
Samalla olen huomannut, kuinka tärkeää järjestötyössä on kyky mukautua. Päivät eivät aina mene suunnitelmien mukaan, ja usein on reagoitava nopeasti muuttuviin tilanteisiin. Tämä on ollut arvokas oppi tulevaa työelämää varten: kaikkea ei voi ennakoida, mutta asenne ratkaisee paljon.
Viestintä
Harjoittelun aikana olen oppinut katsomaan viestintää laajemmasta näkökulmasta. Tukipilarilla viestintä ei tarkoita vain tapahtumista ilmoittamista, vaan yhteyden rakentamista yhdistysten, vapaaehtoisten ja yhteistyökumppaneiden välillä. Selkeä ja saavutettava viestintä on erityisen tärkeää pienille yhdistyksille, joilla ei ole omia viestintäresursseja.
Viestintä on myös luottamuksen rakentamista. Se vaatii kuuntelua, ymmärrystä kohderyhmistä ja kykyä sanoittaa asioita niin, että ne tuntuvat merkityksellisiltä. Harjoittelu on auttanut minua ymmärtämään, kuinka keskeinen rooli viestinnällä on järjestöjen näkyvyydessä ja toiminnan jatkuvuudessa.
Verkostotyö
Verkostotyö on ollut yksi harjoittelun keskeisimmistä oppimiskokemuksista. Verkostot itsessään ja niiden merkitys olivat minulle vieras käsite ennen tätä harjoittelua. Tukipilari toimii monien toimijoiden välisenä linkkinä, ja sen työ perustuu pitkälti yhteistyöhön. Olen nähnyt, miten järjestöt, kunnat, oppilaitokset ja muut toimijat voivat yhdessä saada aikaan enemmän kuin yksin.
Verkostotyö ei ole nopeaa, eikä sen tuloksia aina voi mitata heti. Se vaatii aikaa, sitoutumista ja jatkuvaa vuoropuhelua. Olen oppinut, että verkostot mahdollistavat suurimman osan järjestötyön toimivuudesta ja vaikutuksesta. Niiden toimivuuteen ja ylläpitoon kannattaa ja pitää panostaa, sillä ne luovat mahdollisuuksia, joita yksi järjestö vai yhdistys ei pystyisi yksin tekemään. Harjoittelun myötä olen ymmärtänyt, että juuri tämä pitkäjänteinen yhteistyö on yksi järjestötyön suurimmista vaikutustekijöistä.
Järjestötyön tulevaisuus
Harjoittelun aikana olen pohtinut myös järjestötyön tulevaisuutta. Digitalisaatio, rahoituksen epävarmuus ja vapaaehtoisten ajankäytön haasteet vaikuttavat järjestöihin yhä enemmän. Samalla tarve vertaistuelle, osallisuudelle ja yhteisöllisyydelle ei ole katoamassa vaan päinvastoin.
Uskon, että järjestöjen merkitys ihmisten arjen tukena korostuu tulevaisuudessa entisestään. Tämä edellyttää kykyä uudistua, tehdä yhteistyötä ja viestiä omasta toiminnasta selkeästi ja rohkeasti. Harjoitteluni Tukipilarilla on vahvistanut käsitystäni siitä, että järjestötyö on tärkeä osa yhteiskuntaa. Sen vaikutus ja historia pitäisi muistaa päätöksenteossa.
Miksi järjestöjen kannattaa ottaa opiskelijoita?
Opiskelijoiden ottaminen harjoitteluun hyödyttää sekä opiskelijaa että järjestöä. Opiskelijat tuovat mukanaan uusia näkökulmia, tuoretta osaamista ja usein myös innostusta kehittää toimintaa. Ennakkoluuloton ja avoin ilmapiiri ottaa vastaan opiskelijoita kannustaisi myös liittymään yhdistyksen tai järjestön toimintaan. Vastineeksi opiskelijat saavat arvokasta kokemusta harjoittelusta ja realistisen kuvan työelämästä.
Omalla kohdallani harjoittelu Tukipilarilla on tukenut ammatillista kasvua, tarjonnut erilaisia mahdollisuuksia tutustua eri yhdistyksiin ja yhteistyökumppaneihin, sekä auttanut hahmottamaan omaa paikkaani järjestökentällä. Tukipilarin avulla olen saanut oivalluksia ja mielenkiintoa siitä mitä lähtisin tekemään valmistuttua ja tiedon himoni alaa kohtaa on vain kasvanut. Tukipilari on osoittanut, että pienillä teoilla ja hyvällä yhteistyöllä voi olla suuri merkitys. Kaiken ei tarvitse olla näyttävää ollakseen vaikuttavaa.
Aino Kaarakainen
(yhteisöpedagogiopiskelija, Humak)
