Tunteikkaalla ja kiitollisella tuulella

Painan poskeni kiinni päivätoimintatilan tuulikaapin lasiovea vasten ja odotan – henkeä pidättäen – että tyttäreni koskettaisi poskeni oven toisella puolella.

Omahoitaja ohjaa hetken päästä tyttäreni kättä oikeaan suuntaan. Hän on niin lähellä minua kuin vain voi, mutta etäisyyttä on liikaa. Harmittaa, itkettää ja huolettaa. Huomaan myötätuntoisen hoitajan silittävän tyttäreni selkää ylhäältä alaspäin rauhallisin luottavaisin vedoin. Kyllä me tästäkin selvitään!

Tytärtäni on kiittäminen siitä, että olen oppinut tulemaan toimeen omien vaikeidenkin tunteideni kanssa. Olen oppinut myös kohtaamisen ja vuorovaikutukseen houkuttelemisen taitoja vaikeasti autistisen lapseni ja hänen nykyisten aikuisten asuinkavereidensa opastamana.

Millainen on hyvä kohtaaminen? OLKA-sairaalavapaaehtoistoiminnan ILONA- ja TOIVO-valmennuksissa pohdimme vapaaehtoisten kanssa paljon hyvän kohtaamisen elementtejä. Mietitään yksin, pareittain ja ryhmässä esimerkiksi, että haittaako jos liikuttuu. Erittäin hyvä kysymys.

Tukipilari on halunnut olla aito kumppani, joten yhteistyöyhdistystemme ja kumppanuustoimijoidemme ajatukset yhteistyöstä ja sen kehittämisestä kiinnostavat meitä. Olemme kiitollisia jokaisesta yksittäisestä palautteesta, jonka annatte meille.

Toiminnanjohtajan määräaikainen sijaispestini Tukipilarilla on ollut mielenkiintoinen ja monella tavalla kasvattava kolmivuotinen. Ymmärrän kohtuullisen hyvin ”sote- ja STEA-puhetta”. Ennen kaikkea olen saanut tutustua uusiin ihmisiin lukemattomissa tilaisuuksissa ja yleisötapahtumissa. Mitä fantastisin kiitos teille kaikille menneestä yhteistyöstä!

Teksti: Sanna Vesterinen